Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on tehnyt hämmästyttävän ja syvästi huolestuttavan ehdotuksen: Yhdysvaltojen tulisi ottaa Palestiinan Gaza hallintaansa ja muuttaa se 'Lähi-idän Rivieraksi'. Hän jopa väitti, että 'Kaikki, joiden kanssa olen puhunut, rakastavat ajatusta, että Yhdysvallat omistaa tuon maa-alueen.' Kysymys kuuluu: keitä nämä 'kaikki' oikein ovat?

Vastaus vaikuttaa selvältä, kun huomioi, että Trump teki tämän ilmoituksen seistessään Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun vierellä – miehen, joka on vastuussa Gazan jatkuvasta tuhosta.

Absurdiutta korostaakseen Trumpin ulkoministeri Marco Rubio julkaisi iloisesti sosiaalisessa mediassa twiitin: 'Make Gaza Beautiful Again.' Tämä visio näkee Gazan ei ihmisten kamppailun, selviytymisen ja historian paikkana, vaan tyhjänä maa-alueena – odottamassa 'kaunistamista' ulkopuolisen väliintulon kautta, jättäen huomiotta miljoonat siellä asuvat ihmiset.

Gaza on jälleen noussut uutisotsikoihin lokakuun 7. päivän 2023 jälkeen. Israel, Egypti ja Välimeri ympäröivät sitä. Liikkuminen Gazaan ja sieltä pois on tiukasti valvottua, sillä Israel on vuodesta 2007 lähtien pitänyt aluetta lähes täydellisen maa-, meri- ja ilmasaarron alaisena.

Tämä pieni maa-alue on herättänyt maailman huomion puolentoista vuosikymmenen ajan säännöllisin väliajoin, mutta toisinaan se myös unohdetaan. Jos tämä artikkeli on ensimmäinen kerta, kun luet Gazasta, saatat kuvitella, että kyseessä on autio saari, asumiskelvoton paikka tai 'maa ilman kansaa'.

Todellisuudessa Gaza on 365 neliökilometrin kokoinen alue, jossa asuu 2 351 000 ihmistä, mikä tekee siitä yhden maailman tiheimmin asutuista alueista; 6441 ihmistä neliökilometriä kohden. On tärkeää välttää tilastollistamisen ansaa – Gazassa asuvat ihmiset ovat ihmisiä tarinoineen ja muistoineen. He ovat kasvoja, eivät pelkkiä numeroita. On kuitenkin selvää, että Yhdysvaltojen poliittinen kieli Trumpin hallinnon aikana perustuu Gazan epäinhimillistämiseen.

Trumpin 5. helmikuuta pidetyssä lehdistötilaisuudessa lausumien sanojen implikaatiot ovat häkellyttäviä. Hänen ehdotuksensa on räikeä muistutus siitä, että monien maailman johtajien silmissä Gazan ihmiset – palestiinalaiset – ovat vain taustamelua geopoliittisessa pelissä.

Kyse ei ole vain maasta tai politiikasta; kyse on kansan, heidän historiansa ja itsemääräämisoikeutensa järjestelmällisestä hävittämisestä. Trumpille Gaza ei ole kärsimyksen ja vastarinnan paikka – se on mahdollisuus uudelleenbrändäykseen. Se on maa-alue, joka täytyy 'korjata', paikka, joka täytyy muuttaa 'turistikohteeksi', riippumatta siitä, ketkä siellä asuvat tai mitä vaikeuksia he ovat kokeneet vuosikymmeniä kestäneen brutaalin miehityksen ja saarron aikana.

Kolonialismia uudessa muodossa

Trumpin retoriikka paljastaa syvästi huolestuttavan ajattelutavan – uskomuksen, että Gazan palestiinalaisilla ei ole ääntä, toimijuutta tai oikeutta itsemääräämiseen tai äänestämiseen.

Heidän kotinsa, maansa ja olemassaolonsa pelkistetään resurssiksi, jota joku muu voi hyödyntää – arvokkaammaksi kuin siellä asuvat ihmiset. Tämä saattaa yllättää joitakin tarkkailijoita, mutta kyseessä on moderni kolonialismin ilmentymä, joka muistuttaa Yhdysvaltojen 'Manifest Destiny' -oppia – uskomusta, että yhdellä kansakunnalla on jumalallinen oikeus hallita toisen maata, riippumatta siitä, ketkä ovat asuneet siellä sukupolvien ajan. Tämä ajattelutapa on pitkään ruokkinut alkuperäiskansojen sortoa, ja se elää ja voi hyvin Trumpin visiossa Gazasta.

Tämän ehdotuksen oikeudellinen konteksti vain korostaa sen vakavuutta. Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC) on antanut pidätysmääräyksiä israelilaisille virkamiehille sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, heidän joukossaan Netanjahu ja entinen puolustusministeri Yoav Gallant. Kansainvälinen tuomioistuin (ICJ) on tuominnut Israelin toimet Gazassa kansanmurhana.

Silti Trumpin sanat näyttävät tarjoavan vaarallista oikeutusta juuri niille toimille, jotka ovat ajaneet Gazan romahtamisen partaalle. Netanjahun retoriikka vain lisää vettä myllyyn. Puheessaan pian lokakuun 7. päivän jälkeen hän viittasi palestiinalaisiin 'eläiminä' ja käytti Raamatun Amalekilais-tarinaa oikeuttaakseen väkivallan uskonnollisella kiihkolla. 'Sinun täytyy muistaa, mitä Amalek teki sinulle', hän sanoi.

Tämä ei ollut tavanomainen viittaus - sodan kontekstissa se voidaan tulkita 'kansanmurha-aikomukseksi'. Netanjahu viittasi seuraavaan kohtaan: 'Minä rankaisen Amalekilaisia siitä, mitä he tekivät Israelille, kun he väijyivät heitä heidän tullessaan Egyptistä. Mene nyt, hyökkää Amalekilaisten kimppuun ja tuhoa täysin kaikki, mitä heillä on. Älä säästä heitä; surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, karja ja lampaat, kamelit ja aasit.'

Tämä ei ole vain vihapuhetta – se on tuhon retoriikkaa, joka pyrkii epäinhimillistämään ja hävittämään kokonaisen väestön.

Trumpin kylmäävät kommentit Gazan ihmisistä menevät pitemmälle. Kun häneltä kysyttiin, voisivatko palestiinalaiset koskaan palata koteihinsa, jos Gaza joutuisi Yhdysvaltojen hallintaan, Trump vastasi suoraan: 'En usko, että ihmisten pitäisi palata Gazaan. Mielestäni Gaza on ollut heille erittäin epäonninen. He ovat eläneet kuin helvetissä... ainoa syy, miksi he haluavat palata, on se, että heillä ei ole vaihtoehtoa.'

Huomioidaan, miten hän kehystää tämän: Gaza ei ole kotimaa – se on vankila. Palestiinalaiset eivät hänen näkemyksessään ole ihmisiä, joilla on oikeuksia, unelmia tai historiaa – he ovat pelkkiä kärsijöitä, jotka ovat jumissa paikassa, joka heidän pitäisi jättää taakseen. Sanan 'he' käyttö on paljastavaa: Trump ei edes käytä sanaa 'palestiinalainen' puhuessaan Gazasta. On kuin siellä asuvien ihmisten identiteetti olisi pyyhitty pois.

Sinnikkyys

Jatkuvasta väkivallasta ja sorrosta huolimatta Gazan ihmiset eivät murru. Gazan sinnikyys oli selvästi nähtävissä, kun palestiinalaisten vastarintajoukkojen ja Israelin välille saatiin aikaan tulitauko viikkojen käsittämättömän tuhon jälkeen. Tuhannet palestiinalaiset palasivat koteihinsa Gazan pohjoisosassa, vaikka Israel on yrittänyt tehdä siitä asumiskelvottoman.

Tämä ei ollut vain fyysinen paluu – se oli voimakas uhmakkuuden ilmaus, kieltäytyminen tulla poispyyhityksi. Israelilaisten panttivankien vapauttamisen aikana palestiinalaiset ilmaisivat solidaarisuutta vastarinnalle osoittaen voimaa: hymyillen, juhlistaen ja jopa ottaen kuvia Qassam-prikaatien taistelijoiden kanssa. Tämä on kansa, joka kieltäytyy alistumasta miehitykselle. Heidän tahtonsa on järkkymätön.

Vaikka Trumpin sanat saattavat saada aikaan otsikoita, ne myös paljastavat, kuinka pitkälle tietyt vallat ovat valmiita menemään tukahduttaakseen palestiinalaisten vastarinnan, murtaakseen heidän henkensä ja hävittääkseen heidän taistelunsa oikeudenmukaisuuden puolesta. Jos tämä visio saa jatkua, Lähi-itä voi kohdata tulevaisuuden, jota leimaavat lisääntyvä epävakaus, syventynyt epäoikeudenmukaisuus ja kasvava humanitaarinen kriisi.

Mutta kuten Gaza on kerta toisensa jälkeen osoittanut, palestiinalaisten taistelua ei ole helppo vaientaa. Gazan ihmiset tulevat pysymään historioineen, identiteetteineen ja vapauden puolesta käytävine taisteluineen, huolimatta yrityksistä pyyhkiä heidät pois kartalta.