Lauantaina Gazan Palestiina-aukiolla järjestettiin vaikuttava ja tarkkaan suunniteltu tapahtuma, jossa Hamas esitteli neljä 7. lokakuuta 2023 tapahtumien aikana vangittua israelilaista naissotilasta juuri ennen heidän vapauttamistaan.
Tapahtuma ei ollut pelkkä voimanosoitus, vaan monikerroksinen esitys, joka oli täynnä symboliikkaa. Se haastoi vallitsevia narratiiveja ja tarjosi terävän kommentin vallan epäsymmetriasta jatkuvassa sodassa. Tässä oli mukana tiettyä teatraalista tyyliä, ja se sisälsi tarkoituksellisia merkityksiä, jotka vaativat tarkempaa analyysia.
Vangitut sotilaat nousivat lavalle, eivät pelokkaina vankeina, vaan rauhallisina ja murtumattomina. He olivat pukeutuneet sotilasasuihinsa ja näyttivät yllättävän tyyniltä, heidän olemuksensa oli hämmästyttävän vakaa ja heidän terveytensä moitteeton – asia, jonka myös Israelin viranomaiset myöhemmin vahvistivat.
Erään israelilaisen sotilaan huolellisesti letitetyt hiukset olivat yksityiskohta, joka saattaa aluksi tuntua vähäpätöiseltä, mutta ne nousivat esille syvällisenä symbolina. Tällainen kampaus vaatii aikaa ja vaivannäköä, mikä symboloi huolenpitoa, itsehillintää ja toimijuuden tunnetta. Tämä hienovarainen yksityiskohta haastoi täydellisen uhrin narratiivin esittämällä yksilön rauhallisena ja huolenpidon kohteena, jopa vankeudessa.
Näiden tarkkaan valittujen yksityiskohtien kautta Hamas näytti pyrkivän saamaan yleisönsä pohtimaan omia oletuksiaan esittämällä vangit pelinappuloina laajemmassa geopoliittisessa pelissä, eikä säälin kohteina
Kun sotilaat astuivat alas Hamasin ajoneuvoista, he tervehtivät yleisöä – hymyillen ja vilkuttaen. Tuhannet paikalla olleet vastasivat hurrauksin, vihellyksin ja naurulla, luoden surrealistisen ilmapiirin, joka kohosi vihamielisyyksien ja pelon dynamiikan yläpuolelle.
Tämä omituinen eleiden vaihto – yleisö hurraamassa vangeille ja vangit vastaamassa näennäisen vaivattomasti – haastoi perinteiset sotapropagandan kliseet.
Heidän silmissään ei näkynyt pelkoa, ei säpsähtämistä mahdollisen harhaluodin tai koston pelossa. Sen sijaan heidän rento naurunsa ja toistuvat vilkutuksensa viittasivat epätodelliselta tuntuvaan turvan tunteeseen, ikään kuin he olisivat olleet näyttämöllä, jossa sodan säännöt eivät olleet voimassa.
Yleisön hurraukset eivät olleet vain tuen osoitusta Hamasille, vaan heijastivat syvempää, viskeraalista yhteyttä esitettyihin symboleihin ja viesteihin.
Keffiyeh-kaulanauhat
Jokaisella sotilaalla oli mukanaan ilmeisesti Hamasin antama lahja. Heidän kaulassaan roikkuivat henkilökortit, joiden nauhoissa oli ikoninen palestiinalainen keffiyeh-kuvio.
Nämä eivät olleet pelkkiä asusteita; ne olivat muistutuksia palestiinalaisten jatkuvasta kamppailusta. Keffiyeh, sinnikkyyden ja uhman symboli, kantoi mukanaan vuosikymmenten vastarinnan painoa.
Vankien kauloissa ne välittivät hiljaista viestiä palestiinalaisten legitimiteetistä ja kamppailusta. Ikään kuin Hamas olisi julistanut: 'Jopa vankeudessanne todistatte asiaamme.'
Lavalla heidän takanaan kohosi valtava tausta, jossa oli Palestiinan lippu ja Al-Aqsa Flood -operaation tunnus. Nämä symbolit olivat syvästi merkityksellisiä: ne vahvistivat voiton ja sinnikkyyden teemoja ja tarjosivat visuaalisen ankkurin palestiinalaiselle narratiiville.
Aseet palkintoina
Myöhemmin aseistetut Hamasin taistelijat nousivat lavalle esittelemään aseita, jotka oli tiettävästi viety israelilaisilta 7. lokakuuta hyökkäysten yhteydessä. Nämä eivät olleet vain sotasaaliita, vaan myös voiton symboleita, jotka edustivat uhmaa miehitystä vastaan ja konkreettista vastalausetta Israelin ylivoimaiselle voimankäytölle.
Näiden aseiden rinnastaminen hymyileviin sotilaisiin loi voimakkaan visuaalisen narratiivin, jota oli vaikea sivuuttaa. Niiden läsnäolo lavalla muistutti, että jopa spektaakkelin keskellä väkivallan todellisuus piili aivan laskelmoidun propagandan kiillon alla.
Voimannäytös
Hamasin päätös esittää nämä vangit hyväkuntoisina, hymyilevinä ja yleisön kanssa vuorovaikutuksessa olevina oli harkittu viesti. Se oli jyrkässä ristiriidassa palestiinalaisten päivittäin kokemien kärsimysten kanssa. Esittämällä tämän hallitun ja sivistyneen kuvan, Hamas pyrki haastamaan vallitsevan käsityksen taistelijoistaan armottomina ja välinpitämättöminä.
Kuitenkin tämän kiillon alla näkyi vilauksia taustalla olevista jännitteistä ja sodan psykologisista vaikutuksista – Hamasin taistelijoiden jatkuva valppaus ja heidän toistuvat katseensa taivaalle paljastivat alati läsnä olevan ahdistuksen, kun Israelin hävittäjät kaartelivat yläpuolella, muistuttaen sodan inhimillisestä hinnasta, jota kaikki osapuolet ovat joutuneet maksamaan.
Israelin sotilaiden nauru ja näennäinen huolettomuus eivät olleet pelkästään merkkejä heidän kohtelustaan, vaan laskelmoitu narratiivinen keino. Tämä oli vallan osoitus, muistutus siitä, että jopa vankeudessa nämä sotilaat olivat osa laajempaa vastarinnan esitystä.
Tapahtuma oli yhtä paljon narratiivin hallintaa kuin vallan osoittamista, ja tässä teatterissa Hamas pyrki esittämään itsensä ei vain Gazan suojelijana, vaan myös legitimitiittiin ja oikeudenmukaisuuteen perustuvana liikkeenä.
Jopa Punaisen Ristin läsnäolo – joka oli paikalla kuljettamassa sotilaat takaisin Israeliin – ja asiakirjojen allekirjoittaminen 'Al-Aqsa Flood' -bannerin alla osoitti selkeän paradoksin.
Vaikka heidän osallistumisensa vahvisti sitoutumista humanitaarisiin standardeihin, se asetti heidän puolueettomuutensa poliittisesti latautuneeseen kontekstiin. Hamasille hetki symboloi oikeutusta, yhdistäen sen identiteetin vastarintaliikkeenä järjestön kykyyn hallita vankiasioita.
Punaiselle Ristille se oli herkkä tasapainoilu humanitaarisen velvollisuuden täyttämisen ja ympäröivään narratiiviin sotkeutumisen välttämisen välillä. Itse allekirjoittaminen oli järjestyksen symboli kaaoksen keskellä, samalla hauras ja epävarma, ja se kertoi sodan ristiriitaisuuksista.
Huolenpidon alakonteksti
Palestiina-aukiolla järjestetty tapahtuma oli laajemman konfliktin mikrokosmos – näyttämö, jossa valta, identiteetti ja selviytyminen yhdistyivät elävään symboliikan esitykseen.
Jokainen ele, jokainen yksityiskohta puhui kansan sitkeydestä, joka jatkaa taistelua miehitystä ja pakkosiirtoa vastaan. Se oli esitys, joka paljasti sekä osallisten vahvuudet että haavoittuvuudet, tarjoten voimakkaan vastanarratiivin konfliktin vallitsevalle kuvaukselle.
Yksi asia on selvä maailman seuratessa: oikeuden ja vapauden taistelu Palestiinassa on yhtä paljon narratiivin takaisin ottamista kuin konkreettisia realiteetteja maassa. Tämä sodan teatteri kertoo siitä, mitä nähdään ja mitä piilotetaan, ja naamioista, joita käytämme, ja kasvoista niiden alla.
