Kesällä 2017 maailma todisti myöhemmin historian pahimmaksi kyberhyökkäykseksi todettua tapahtumaa, joka lamautti yksityisiä yrityksiä ja julkisia instituutioita aiheuttaen maailmanlaajuisesti jopa 10–19 miljardin dollarin taloudelliset tappiot.

NotPetya-nimellä tunnettu kiristyshaittaohjelma oli osittain tekoälyyn perustuva kyberoperaatio, sillä sen hyödyntämä bottiverkko käytti tiettävästi tekoälyteknologiaa järjestelmien haavoittuvuuksien hyväksikäyttöön.

Jos vastaava hyökkäys tapahtuisi tänä päivänä, kun tekoälyteknologia on kehittyneempää ja tehokkaampaa, taloudelliset tappiot olisivat todennäköisesti huomattavasti suuremmat, ja se voisi jopa häiritä maailmanlaajuista kaupankäyntiä.

Ei olekaan ihme, että hallitukset ympäri maailmaa kiinnittävät huomiota tekoälyn mahdollisiin uhkiin, erityisesti hakkereiden ja muiden epäeettisten ryhmien käsissä.

Valtiot vahvistavat myös sotilaallisia ja turvallisuuteen liittyviä toimiaan suojautuakseen tällaisilta hyökkäyksiltä.

Tekoälyn kehitys on edennyt merkittävästi erityisesti viime vuosina. Kun tekoälyä käytetään yhä laajemmin ja suurien kielimallien (LLM) tapaisia järjestelmiä hyödynnetään eri aloilla, valtioiden on ollut pakko pysyä nopeasti kehittyvän sektorin mukana.

Tekoälyn tuomat innovaatiot valtioille ovat olleet tehokkaita monilla aloilla.

Erityisesti armeijat, tiedustelupalvelut ja lainvalvontaviranomaiset suorittavat tehokkaampia operaatioita tekoälyyn perustuvien kyberhyökkäysten ansiosta.

Myös kehittyneiden valtioiden kyberarmeijoiden hyökkäyskyvyt voivat saavuttaa korkeamman tason tekoälyyn perustuvien järjestelmien avulla.

Tästä on ollut monia esimerkkejä eri puolilla maailmaa, mutta ne ovat pääasiassa liittyneet vaikuttamisoperaatioihin ja vakoiluun.

Erityisesti tekoälyn avulla tehtyjä vahingollisia ja tuhoisia kyberhyökkäyksiä kriittiseen infrastruktuuriin ei ole vielä tapahtunut.

Voiko tekoäly määrittää kybersodan?

Vaikka tekoälyn käyttöä perinteisessä sodassa ei ole vielä nähty, maailmalla kasvaa huoli siitä, että tällaisen skenaarion toteutuminen on vain ajan kysymys.

Esimerkiksi Iso Britannia väittää, että Venäjä ja muut vihamieliset valtiot pyrkivät lisäämään kyberhyökkäystensä tehokkuutta tekoälyteknologioiden avulla ja suunnittelevat iskuja erityisesti kriittiseen infrastruktuuriin.

Länsimaat sanovat myös, että Venäjän ja Kiinan kaltaiset valtiot voisivat käyttää tekoälyjärjestelmiä tulevaisuuden kybersodissa, vaikka nämä kaksi maata ovatkin kiistäneet väitteet länsimaisena propagandana.

Sotilasasiantuntijat sanovat, että tekoälyyn perustuvia kyberhyökkäyksiä voivat toteuttaa kaikki valtiot, eivät vain Kiina ja Venäjä. Yhdysvallat, Iso Britannia ja monet Euroopan valtiot ovat investoineet tähän alaan viime vuosina.

Yli vuosikymmen sitten Yhdysvaltojen ja Israelin yhdessä kehittämää haittaohjelmaa käytettiin Iranin ydinohjelman vahingoittamiseen.

Nämä kybertoimijat, jotka voivat toteuttaa tuhoisia kyberhyökkäyksiä kilpailija- tai vihollisvaltioita vastaan tiedustelupalveluidensa ja kyberarmeijoidensa avulla, voivat aiheuttaa tekoälyn avittamilla kyberhyökkäyksillä vielä tuhoisampia seurauksia.

Esimerkiksi kuljetus-, energia- ja viestintäinfrastruktuurit sekä kokonaiset rahoituslaitosten ja kriittisten hallintoinstituutioiden verkostot voidaan tuhota tällaisilla hyökkäyksillä.

Monet valtiot tekevät varmasti tarvittavia toimenpiteitä tällaisen uhan edessä. Uusia yksiköitä tai virastoja perustetaan tekoälyyn perustuvia kyberhyökkäyksiä vastaan. Samalla kehitetään strategioita ja menettelytapoja infrastruktuurin ja järjestelmien rakentamiseksi, jotka voivat vastustaa tällaisia hyökkäyksiä.

Viime kuukausina Bidenin hallinto on käynnistänyt tutkimuksen, joka määrittelee erityisesti rahoituslaitosten tarvitsemat toimenpiteet toimintojensa suojaamiseksi.

Lisäksi on huomattu, että tekoälyyn perustuvat petolliset toimet, kuten deepfake- ja pankkihuijausoperaatiot, ovat lisääntyneet, ja näitä vastaan on taisteltava.

Tässä yhteydessä tekoälyn käyttö kybersodassa kertoo vaarallisesta ja huolestuttavasta tilanteesta sekä kansallisen turvallisuuden että maailmanlaajuisen vakauden kannalta.

Kehittyvässä tilanteessa suuri kysymys maailmalle on: Kuinka vakava on tekoälyyn perustuvan kybersodan uhka, ja pitäisikö meidän olla huolissamme?

Maailman valmistautuminen

Tekoälyyn perustuva kybersota eroaa perinteisistä kyberhyökkäyksistä useilla tärkeillä tavoilla, ja nämä erot tekevät siitä vaarallisempaa.

Lisäksi tekoäly voi mahdollisesti tehdä kyberhyökkäyksistä tehokkaampia, nopeampia ja kohdennetumpia. Tässä suhteessa voidaan sanoa, että se tarjoaa etuja tietyillä alueilla:

Automaatio: Tekoäly voi lyhentää hyökkäysten suunnitteluun ja toteuttamiseen kuluvaa aikaa päivistä tai viikoista tunteihin tai minuutteihin. Esimerkiksi järjestelmän skannaus tai haavoittuvuuksien havaitseminen, joka veisi päiviä manuaalisesti, voidaan suorittaa sekunneissa tekoälyalgoritmien avulla.

Havaitsemattomuus: Tekoälyalgoritmeilla kehitetty haittaohjelma voi paremmin piilottaa toimintansa ohittaakseen perinteiset puolustusjärjestelmät ja välttää näin havaitsemisen.

Reaaliaikainen oppiminen: Tekoälyyn perustuvat kyberhyökkäykset voivat mukautua puolustustoimenpiteisiin reaaliajassa ja hyödyntää haavoittuvuuksia dynaamisesti. Analysoimalla puolustusjärjestelmien vastauksia, tekoäly voi mukauttaa hyökkäyksiä ja lisätä niiden tehokkuutta.

Kehittyneet hyökkäykset: Tekoäly voi käyttää suurten tietomassojen analytiikkaa käynnistääkseen kehittyneempiä ja kohdennetumpia hyökkäyksiä, jotka kohdistuvat erityisesti yksilöihin tai yritysprofiileihin, luoden räätälöidympiä uhkia. Tekoäly voi myös käynnistää hyökkäyksiä useissa pisteissä samanaikaisesti, mikä mahdollistaa laajamittaiset operaatiot.

Tällaiset huolet voidaan nähdä merkkinä tekoälyyn perustuvien järjestelmien integroimisesta taistelukentälle. Tässä tapauksessa tekoäly ei enää ole vain työkalu, vaan siitä tulee keskeinen osa sodan strategioita maailmanlaajuisesti.

On myös huomattava, että riippumatta siitä, kuinka nopeasti toimenpiteitä kehitetään tekoälyyn perustuvia hyökkäyksiä vastaan, uhkien monimutkaisuus voi tehdä tästä ylivoimaisen vaikeaa.

On tärkeää ymmärtää, että tekoälyyn perustuva kybersota ei ole enää tieteiskirjallisuutta, vaan todellisuutta.

Näiden teknologioiden käyttö kehittyneiden valtioiden toimesta aiheuttaa vakavia uhkia sekä sotilaalliselle että siviili-infrastruktuurille. Siksi jotkut valtiot eivät välttämättä pysty poistamaan näitä uhkia yksin.

Tästä syystä strateginen yhteistyö maiden välillä ja suuremmat investoinnit puolustusteknologioihin voivat tulla välttämättömiksi.