Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin juuret ulottuvat 1800-luvun lopulle, jolloin sionistinen liike syntyi tavoitteenaan perustaa juutalaisille oma kotimaa Palestiinaan. Siitä lähtien alue on ollut sotien, miehitysten ja kapinoiden näyttämönä.

Tämä ei siis ole ensimmäinen kerta, kun konflikti on kärjistynyt näin väkivaltaisesti. Alue on nähnyt lukemattomia vastaavia leimahduskohtia, kuten Israelin ja arabien välinen sota vuonna 1948, kuuden päivän sota vuonna 1967 ja Libanonin sota vuonna 1982 – puhumattakaan kahdesta palestiinalaisten intifadasta. Mutta lokakuun 7. päivän erottaa muista se, että Hamas onnistui pitämään hallussaan Israelin aluetta, vaikkakin vain lyhyen aikaa. Tähän ei ollut mikään palestiinalaisvastarintaryhmä aiemmin pystynyt.

Hamasin taistelijat onnistuivat valtaamaan Re'imin sotilastukikohdan, Israelin Gazan-divisioonan päämajan operaatiossa, jossa kaikki siellä olleet israelilaiset sotilaat joko tapettiin tai vangittiin. Vaikka Israelin joukot lopulta valtasivat tukikohdan takaisin, se järisytti Israelin käsitystä sotilaallisesta ylivoimastaan.

Miksi lokakuun 7. päivä on erilainen?

Monien palestiinalaisten kommentaattorien mielestä lokakuun 7. päivän tapahtumat ovat ennennäkemättömiä. "En muista mitään tällaista", sanoo Kamel Hawwash, palestiinalainen professori, kirjailija ja poliittinen analyytikko, viitaten lokakuun 7. päivän ainutlaatuisuuteen ja Israelin alueen hallussapitoon pitkän konfliktin aikana.

Toinen palestiinalaisakateemikko, Sami al-Arian, on samaa mieltä ja huomauttaa, että vaikka Hamas on aiemmin hyökännyt Israeliin useasti, tämä oli ensimmäinen kerta, kun se piti hetkellisesti hallussaan Israelin aluetta.

"Voisi myös lisätä, että tämä oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 1973 sodan, kun jokin taho hyökkäsi Israelia vastaan ensimmäisenä. Tällä kertaa Israelia vastaan hyökättiin sen 'omalla' alueella toisin kuin vuonna 1973, jolloin Egypti hyökkäsi Siinaille ja syyrialaiset Golanin kukkuloille", Arian kertoo TRT Worldille.

Siinain niemimaa, jonka Israel miehitti kahdesti, ensin 1950-luvun lopulla ja toisen kerran vuosien 1967 ja 1982 välillä, on Egyptin aluetta. Myös Golanin kukkulat, jotka ovat olleet Tel Avivin miehittämiä vuodesta 1973, ovat virallisesti osa Syyriaa.

Joost Hiltermann, International Crisis Groupin Lähi-idän ohjelmajohtaja, pohtii lokakuun 7. päivän merkitystä. "Emme ole nähneet mitään tällaista aiemmin", hän sanoo, mutta lisää, että tietyssä mielessä se oli myös jatkoa konfliktin pitkään toistuneille kuvioille.

Hiltermann kuvailee hyökkäystä "kaiken aiemmin tapahtuneen yhdistelmäksi", viitaten palestiinalaisvastarinnan eri vaiheisiin, mukaan lukien Egyptin ja muiden arabimaiden valtiollisesti tukemat ponnistelut 1960- ja 1970-luvuilla, sekä molemmat intifadat ja lukuisat Gazan sodat Israelin kanssa.

Jotkut analyytikot näkevät yhtäläisyyksiä lokakuun 1973 sotaan, eli toiseen merkittävään arabien ja Israelin väliseen konfliktiin, joka myös alkoi lokakuun alussa. Tällä kertaa Israelia vastaan kuitenkin hyökättiin sen rajojen sisällä, mikä on jyrkkä vastakohta vuoteen 1973, jolloin Egypti ja Syyria kohdistivat hyökkäyksensä Israelin miehittämiin alueisiin.

Lokakuun 7. päivänä 2023 Hamasin hyökkäykset tappoivat 1 180 israelilaista, mukaan lukien siviilejä. Hyökkäyksissä haavoittui myös 2 400 ihmistä, kun tämä palestiinalaisvastarintaryhmä otti 251 henkilöä panttivangiksi Gazaan. Hyökkäyksen jälkeen Israel tappoi lähes 42 000 palestiinalaista, suurin osa heistä naisia ja lapsia.

Mitä lokakuun 7. päivä muutti?

Ennen lokakuun 7. päivää Israel luotti siihen, että Lähi-idässä pitkään valloilla ollut poliittinen yhtälö, jonka mukaan juutalaisvaltion olemassaoloa pääosin muslimien asuttamalla arabialueella kieltäydyttiin perinteisesti tunnustamasta, oli muuttumassa sen eduksi. Useat arabimaat olivat alkaneet normalisoida suhteitaan Israeliin Trumpin hallinnon välityksellä.

"Ennen lokakuun 7. päivää Israel näytti kirjoittavan viimeistä lukua siirtokuntaprojektiinsa Palestiinassa. Se oli lähes täysin alistanut palestiinalaisten johdon, murtanut arabimaiden muodollisen tuen palestiinalaisille ja valmistautunut liittämään suuren osan Länsirantaa itseensä", sanoo palestiinalainen kirjailija ja analyytikko Ramzy Baroud, viitaten näihin normalisointeihin, Palestiinalaishallinnon marginalisointiin ja Gazan jatkuvaan saartoon.

Baroud kuvailee Netanjahun vuoden 2023 YK-puhetta "tuhoisan hetken huipentumaksi historiassa", jolloin Israelin pääministeri esitti kartan, josta puuttuivat kaikki palestiinalaisalueet, ja kutsui sitä "uudeksi Lähi-idäksi". Netanjahun visiossa "Palestiina ei ollut olemassa poliittisena todellisuutena, eivätkä palestiinalaiset olleet enää merkityksellisiä kansakuntana, jolla on toimijuutta ja pyrkimyksiä", Baroud sanoo.

Kaksi viikkoa Netanjahun YK-puheen jälkeen lokakuun 7. päivän odottamattomat tapahtumat kuitenkin muuttivat kaiken. "Se toi palestiinalaiset takaisin keskiöön minkäänlaisen tulevan rauhan suhteen Lähi-idässä ja neutralisoi Israelin sotilaallisen kyvyn pakottaa poliittisia tuloksia väkivallan avulla ja paljasti Israelin ja arabimaiden suhteiden normalisoinnin kestämättömänä farssina", Baroud lisää.

Hiltermannin mukaan lokakuun 7. päivän hyökkäys antoi Hamasille mahdollisuuden häiritä Israelin integroitumista Lähi-itään ”erittäin tehokkaasti", erityisesti suunnitellun Intia-Lähi-itä-Eurooppa -talouskäytävän kautta, "aloittaen uuden sodan”. Hän kuitenkin uskoo, että Hamas ei ole kokonaisuudessa saavuttanut paljon.

Alueelliset vaikutukset

Israelin kansainvälinen asema on joutunut paineen alle. Länsimaat, erityisesti Euroopassa, ovat alkaneet kritisoida Israelin toimia äänekkäämmin. Samaan aikaan palestiinalaisten tukijat ovat saaneet jalansijaa maailmanlaajuisesti yleisen mielipiteen suhteen.

Lokakuun 7. päivän jälkeen Israelin alueellinen diplomatia on jämähtänyt paikalleen – erityisesti neuvottelut Saudi-Arabian kanssa, missä oli päästy lähelle suhteiden normalisointia. Saudi-Arabia näkee Gazan verilöylyn sietämättömänä ja se on kieltäytynyt normalisoimasta suhteitaan Tel Aviviin. Maat kuten Turkki, Etelä-Afrikka ja Iran ovat jälleen kritisoineet Israelin toimia, samalla kun merkittävät valtiot kuten Kiina ja Venäjä ovat ilmaisseet huolensa Israelin käytöksestä YK:ssa.

YK:n asiantuntijat varoittivat Israelia, että siitä uhkaa tulla "hylkiövaltio". Toisin kuin Yhdysvallat, nämä kaksi suurvaltiota, Kiina ja Venäjä, tuomitsivat Israelin hakulaite- ja radiopuhelinhyökkäykset Libanonissa YK:n foorumeissa. Ne nähtiin myös humanitaarisen lain rikkomuksina. Samalla jotkut Euroopan valtiot kuten Espanja ja Irlanti varoittivat Tel Avivia tekemästä uusia rikkomuksia.

Baroudin mukaan maailmalla on nyt nähtävissä uudenlaisen legitimiteetin muoto, joka on linjassa Gazan kanssa ja vastustaa Israelin miehitystä ja ihmisoikeusloukkauksia. Hänen mukaansa tämä tulee korvaamaan vanhan järjestyksen, samalla kun Israel jatkaa "sanoin kuvaamattomia julmuuksia" palestiinalaisten "legendaarisen vastarinnan" edessä, hän kuvailee.

"Legitimiteetti kuuluu nyt niille, jotka seisovat solidaarisuudessa Gazan kanssa, taistelevat ja kuolevat Gazan vuoksi ja laajentavat konfliktin rajoja Gazan nimissä. Kuka tahansa, joka on tämän yhtälön toisella puolella, on kärsinyt ennennäkemättömästä uskottavuuden menetyksestä."

Lokakuun 7. päivä on epäilemättä muuttanut Israelin ja Palestiinan välisen konfliktin maisemaa. Siinä missä aiemmin vakiintuneessa poliittisessa yhtälössä Israel oli tiukasti hallinnassa ja palestiinalaisten toiveet hiipumassa, tämä kaikki on nyt epävarmaa. Hyökkäys ei ainoastaan paljastanut Israelin haavoittuvaisuuksia, vaan myös vahvisti, että rauhaa Lähi-itään ei voida saavuttaa ilman palestiinalaiskysymyksen käsittelyä.

"Tämä tarkoittaa, että lokakuun 7. päivän jälkeinen aika pakottaa epäilemättä kirjoittamaan uudelleen poliittisia ja geopoliittisia sääntöjä, jotka ovat hallinneet Palestiinaa, itse asiassa koko Lähi-itää viime vuosikymmeninä. Tähän kuuluu myös Israelin asema suhteessa arabivaltioihin ja Yhdysvaltojen keskeinen alueellinen valta-asetelma", sanoo Baroud.