Lokakuun 29. päivänä 2024 Kaakkois-Espanjan asukkaat heräsivät tuhoisiin tulviin, jotka vaativat yli 220 ihmisen hengen ja aiheuttivat laajoja infrastruktuurivahinkoja.
Nämä tulvat, jotka johtuivat koko vuoden sademäärää vastaavista rankkasateista, eivät olleet ensimmäiset laatuaan Euroopassa, eivätkä ne jää viimeisiksi, sillä ilmastonmuutos iskee planeettaamme ennennäkemättömällä voimalla ja entistä tiheämpään tahtiin.
Maapallollamme tapahtuu ennennäkemättömiä ilmastonmuutoksia, ja ne ylittävät kriittiset rajat, joista tutkijat ovat varoittaneet jo pitkään. Viimeaikaiset raportit osoittavat, että maailman keskilämpötila on noussut yli 1,5 °C verrattuna esiteolliseen aikaan (1850–1900).
Vaikka tämä lämpötilan nousu saattaa vaikuttaa vähäiseltä, se merkitsee käännekohtaa, joka uhkaa ihmiskunnan tulevaisuutta ja planeettamme ekosysteemejä kiihdyttämällä ilmastokriisiä. Tämä johtaa merenpinnan nousuun, yhä useampiin ja vakavampiin luonnonkatastrofeihin sekä valtavaan biodiversiteetin menetykseen.
Maailman ilmatieteen järjestön viime kuussa julkaisema raportti paljasti, että kasvihuonekaasujen pitoisuudet saavuttivat ennätykselliset tasot vuonna 2023, mikä viittaa siihen, että globaalit lämpötilat jatkavat nousuaan tulevina vuosina.
Ilmaston lämpenemisen ensisijaista aiheuttajaa hiilidioksidia kerääntyy ilmakehään ennennäkemättömällä nopeudella ihmiskunnan historiassa. Sen pitoisuudet ovat kasvaneet yli 10 prosenttia vain kahdessa vuosikymmenessä.
Tämä kasvu johtuu pääasiassa fossiilisten polttoaineiden päästöistä. Tämä huolestuttava kehitys osoittaa, että planeettamme on saavuttanut pisteen, josta ei ole paluuta, ja olemme matkalla kohti väistämätöntä ilmastokatastrofia.
Tutkijat ennustavat jo, että vuodesta 2024 tulee mittaushistorian kuumin vuosi. Euroopan unionin Copernicus-ohjelmaan kuuluva Copernicus Climate Change Service ilmoitti, että 22. heinäkuuta 2024 oli modernin historian kuumin päivä, jolloin maailman keskilämpötila nousi ennätykselliseen 17,15 °C:een.
Nousevat keskilämpötilat ovat kriittinen varoitusmerkki, joka kertoo paitsi korkeammista maksimi- ja minimilämpötiloista, mutta myös äärimmäisten sääilmiöiden todennäköisyyden kasvusta. Näitä ovat esimerkiksi kesän helleaallot Yhdysvalloissa, tuhoisat tulvat Etelä-Euroopassa ja laajat metsäpalot Etelä-Amerikassa.
Ihmiset ympäri maailmaa maksavat kovan hinnan näistä äärimmäisistä sääilmiöistä, ja kehittyvät maat kantavat vaikutuksista suurimman taakan. Imperial College Londonin tuore tutkimus paljasti, että yli 570 000 kuolemaa on yhdistetty kymmeneen vakavaan ilmastokatastrofiin vuodesta 2004 lähtien. Vuoden 2011 kuivuus Somaliassa, joka johti 258 000 ihmisen kuolemaan nälänhädän vuoksi, on tästä ensisijainen esimerkki.
Katoavat maat
Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että teollisuus ja hallitsemattomat kaasupäästöt johtavat maailmanlaajuiseen lämpötilan nousuun 2,7 °C:lla vuosisadan loppuun mennessä.
Tämä synkkä skenaario tuo mukanaan katastrofaalisia seurauksia, kuten kokonaisten kansakuntien ja saarien mahdollisen uppoamisen merenpinnan nousun vuoksi. Näihin kuuluvat esimerkiksi Bangladesh, Malediivit ja Egyptin rannikkokaupunki Aleksandria. Tämä uhkaa myös ruokaturvaa, häiritsee ekosysteemejä ja heikentää maailmanlaajuisia talouksia.
Valitettavasti vastuu näistä näistä äärimmäisistä sääilmiöistä kuuluu ihmisille ympäristöresurssien väärinkäytön ja oman toiminnan vuoksi.
Tutkijat yhdistävät äärimmäisten sääilmiöiden kiihtymisen kasvihuonekaasupitoisuuksien lisääntymiseen ilmakehässä, mikä johtaa huomattaviin keskilämpötilojen nousuun.
Tämä vaarallinen tilanne on saanut YK:n pääsihteerin António Guterresin toistuvasti varoittamaan, että planeettamme lähestyy pistettä, josta ei ole paluuta, ja vertaamaan sitä ”ilmastohelvettiin”.
Hän on kehottanut nopeuttamaan siirtymistä vihreään talouteen, joka on vähähiilinen, tehokas ja ympäristön kannalta kestävä. Hän korosti tarvetta lisätä yhteistyötä kehittyneiden ja kehittyvien talouksien välillä, ja keskittyä fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiseen. Lisäksi hän vaati riittävää taloudellista tukea köyhemmille maille päästöjen vähentämiseksi ja ilmastonmuutoksen väistämättömien vaikutusten hallitsemiseksi.
Lupauksia ja linjauksia
Vaikka maat ovat sitoutuneet Pariisin sopimukseen, jonka tavoitteena on pitää lämpeneminen alle 1,5 °C:ssa ilmastonmuutoksen pahimpien vaikutusten välttämiseksi, lupauksien ja todellisten toimien välinen kuilu kasvaa vuosi vuodelta. Kansainvälisiä toimenpiteitä pidetään usein pettymyksinä ja riittämättöminä haasteen mittakaavaan nähden.
Viimeisin pettymys oli COP29:n puheenjohtajamaan Azerbaidžanin ehdottama rahoitussopimusluonnos. Sopimus kehottaa varakkaita maita, jotka ovat historiallisesti olleet vastuussa ilmastokriisistä teollisten toimiensa vuoksi, auttamaan köyhempiä maita vuosittain 250 miljardilla dollarilla vuoteen 2035 mennessä ilmastonmuutoksen vaikutusten hallinnassa.
Tämä ehdotus on kuitenkin saanut kritiikkiä kaikilta osapuolilta, sillä tavoite jää alle arvioidun 400 miljardin dollarin, joka tarvitaan vuosittain ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.
Nämä linjaukset eivät ole vain epäoikeudenmukaisia, vaan ne myös vaarantavat miljoonien ihmisten elämän, erityisesti haavoittuvilla alueilla, kuten Afrikassa ja pienissä saarivaltioissa.
Toiveikkaita ratkaisuja
On kuitenkin vielä toivoa välttää ilmastokriisin pahimmat vaikutukset. YK korostaa, että nykyisillä teknologioilla voidaan merkittävästi vähentää päästöjä vuoteen 2030 ja 2035 mennessä. Asiantuntijat painottavat, että maailmanlaajuisten hiilidioksidipäästöjen on laskettava 45 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja saavutettava nettonollapäästöt vuoteen 2050 mennessä.
Keskeisiä toimia ovat kansallisten sopeutumissuunnitelmien toteuttaminen, uusien fossiilisten polttoainehankkeiden pysäyttäminen, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä, hiilen käytön lopettaminen vuoteen 2040 mennessä ja sen varmistaminen, että varakkaat maat tarjoavat tarvittavan rahoituksen. Ratkaisuihin kuuluu myös metsien uudelleenistutus, haavoittuvien väestöryhmien suojeleminen, varhaisvaroitusjärjestelmien parantaminen ja tietoisuuden lisääminen kestävien käyttäytymismallien kautta.
Näiden tavoitteiden saavuttaminen vaatii vahvaa sitoutumista niin yksilöiltä, hallituksilta kuin organisaatioiltakin.
Ilmastokriisi ei ole pelkästään ympäristökriisi, vaan myös testi ihmiskunnallemme ja kyvyllemme tehdä yhteistyötä ja toimia yhdessä. Nyt näkemiemme katastrofien tulisi toimia herätyksenä, joka kehottaa meitä toimimaan välittömästi. Kysymys kuuluu nyt: olemmeko valmiita kantamaan tämän vastuun, vai jäämmekö passiivisiksi sivustakatsojiksi, kun planeettamme lähestyy pistettä, josta ei ole paluuta?
